Saija Karnisto-Toivonen

Blogi

Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen polkee lasten oikeuksia

Pääministeri Juha Sipilän johtaman perusporvarihallituksen johdolla eduskunnan enemmistö Keskusta, Kokoomus, Perussuomalaiset sekä Kristillisdemokraatit päättivät rajata lasten oikeutta varhaiskasvatukseen merkittävästi. SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto sekä RKP vastustivat rajausta, joka polkee merkittävällä tavalla lasten oikeuksia ja asettaa lapset jo varhaisessa vaiheessa epätasa-arvoiseen asemaan.

Uudistus on paitsi epäinhimillinen myös perusteiltaan löyhä. Taloudellisten säästöjen syntyminen on epätodennäköistä, sillä lasten ja perheiden tilanteiden arvioiminen tulee vaatimaan kunnilta lisää hallinnollista henkilökuntaa ja lisäämään varhaiskasvatukseen liittyvää byrokratiaa. Kunnissa ryhdytään siis pohtimaan, kenen lapsella menee niin huonosti, että oikeus päivähoitoon säilyy nykyisellään.

Sen sijaan, että julkista keskustelua olisi käyty lasten yhtäläisestä oikeudesta, on keskitytty arvostelemaan perheitä harkintakyvyn puutteesta, mikäli lapsi on päivähoidossa vanhempien ollessa kotona. Minä uskon perheiden harkintakykyyn päivähoitopaikkaa haettaessa.

Kaikessa muussa useat päättäjät ovat sitä mieltä, että ihmiset kyllä osaavat harkita ja tehdä päätöksiä, mutta päivähoitokeskustelussa estradilla onkin yhtäkkiä joukko täysin vastuuttomia vanhempia, jotka makaavat itse sohvalla tekemättä mitään.  Heidän puolestaan yhteiskunnan on tehtävä päätös lasten hoitoajan rajaamisesta. Väärin. Yhteiskuntana meidän tulisi kannustaa ihmisiä työnhakuun ja auttaa niitä vanhempia, joilla syystä tai toisesta on vaikeaa, ei hankaloittaa ihmisten elämää enää enempää.

Ei uusi laki päästä työssäkäyvienkään lapsia helpolla. Laissa nimittäin todetaan, että oikeus laajaan kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen säilyy vain niillä lapsilla, joiden vanhemmat tekevät yli 80% viikoittaista työaikaa. Tämä työaika katsotaan alalla vallitsevasta käytännöstä. Jos kokopäiväinen työaika on 40 tuntia viikossa, alle 32 tuntia työskentelevän vanhemman lapsi ei lähtökohtaisesti siis olisi oikeutettu kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Lain valmistelussa tuodaan esiin tapauskohtainen harkinta asian suhteen eli kunnissa pohditaan jokaisen yksittäisen lapsen kohdalla, mikä on riittävä hoitoaika. Jatkossa on turha puhua hallinnon keventämisestä, kun sitä tietoisesti tällaisilla päätöksillä ollaan lisäämässä.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta on puhuttu taloudellisena säästönä. Pitkällä aikavälillä tämä ratkaisu tulee meille todella kalliiksi. OECD:n laskelmien mukaan euron panostus varhaiskasvatukseen säästää seitsemän tulevaisuudessa. Ihmettelen porvareiden halua leikata näin julmasti lapsilta. Ehkä uudistuksen tavoitteena ei olekaan puhtaasti taloudellinen intressi, vaan saada naiset palaamaan kotiin hellan ääreen.

Eduskunnan tiistainen äänestyspäätös on sysimusta. Se on hirvittävä takapakki suomalaisessa yhteiskunnassa. Toivottavasti Salossa tehdään alkuvuonna asiasta valoisampi linjaus.

Julkaistu SSS 18.12.2015