Saija Karnisto-Toivonen

Blogi

Hajalan äärellä

Tänään Salon Seudun Sanomien mielipidepalstalla Jari J. Laiho kummasteli omaa lausuntoani siitä, että kaupunginhallituksen pitäisi otto-oikeus Hajalan päiväkotia koskevaan päätökseen käyttää. Olen tämän otto-oikeuden ilmoittanut käyttäväni. Syynä tähän nyt on yksinkertaisesti se, että lautakunta teki päätöksen ilman tarkkaa suunnitelmaa, ilman kustannusarviota ja ilman, että se olisi osoittanut, mistä rahat korjaukseen otetaan. Otto-oikeuden myötä asia tulee kaupuginhallituksen käsittelyyn. Hallitus voi tuolloin päättää asian joko itse tai lähettää asian uudelleen opetuslautakunnan käsittelyyn päätöksentekoon liittyvien puutteiden korjaamiseksi.

Itse en ole ottanut Hajalan päiväkotiin kantaa suuntaan tai toiseen. Olen pohtinut lähinnä kaupunkistrategiaa ja kehittymissuuntia, joihin Salo todennäköisesti tulevaisuudessa kasvaa ja haluammehan me kasvaa. Tähän samaan kasvukäytävään pitää pohtia Märyn tulevaisuutta, mikä on myös jatkuvasti mielenpäällä. Kaupungin eri osissa on tällä hetkellä hirvittävästi murheita kiinteistöjen kanssa, ja siksi on nähdäkseni perusteltua pohtia myös investointien kokonaismäärää.

Pidän tärkeänä, että korjausinvestointehin lähdettäessä emme tee ratkaisuja, jotka pelastavat tilanteen vuodeksi tai kahdeksi. Meidän on näissä tähyttävä pidemmälle. Tästä syystä on mielestäni syytä tutkia se, mikä korjauksen todellinen tarve on. Silmämääräisesti katsottuna korjaustarve saattaa olla pieni, mutta vanhojen talojen osalta saattaa tulla yllätyksiä, joihin on varauduttava. Kun prosessi nyt etenee, toivon perusteellista selvitystä siitä, mitä pitäisi tehdä ja paljonko se maksaa. Esitetyt arviot liikkuvat nyt parista tonnista muutamaan kymmeneen tuhanteen ja yksikään näistä ei ole virallinen arvio. Lisäksi henkilöstön näkökulmaa ei ole valmistelussa mukana ollenkaan. Mitä mieltä he ovat tiloista? On tilanteita, joissa vanhan korjaaminen ei vain enää kannata, vaan rakennamme uutta. Tästä esimerkkinä Perniön koulun uudisrakennus, jonka tiimoilta työt alkavat ensi viikolla.

Hajalan päiväkodin osalta on asioita, jotka eivät ole menneet millään muotoa hyvin. Nähdäkseni tämä asia on esitettyjen väitteiden osalta syytä sisäisen tarkastajan toimesta tutkia. Tämän olen kertonut myös kaupunginjohtajalle ja asia on nyt selvityksessä. Kevein perustein ei pitäisi lähteä syyttämään virkamiehiä ties minkälaisista virheistä, mutta niitä on nyt useasta suunnasta esitetty ja asia on syytä siis perata. Tähän palaamme varmasti, kun asia on selvitetty. Sisäisen tarkastajan lisäksi tarkastuslautakunta voi halutessaan asiaan ottaa kantaa ja sitä tutkia. Tämä on kuitenkin heidän päätöksensä.

Kaupungin viestintää on kritsioitu tässä asiassa monin tavoin. Siinä on parannettavaa, se on selvää. On kuitenkin mahdotonta, että viestinnän ammattilaiset ehtivät jokaisen vanhepainillan kutsun tai Wilma-viestin tarkastaa ennen lähetystä. Siksi on tärkeää, että viestintäosaamista kehitetään ihan joka tasolla kunnassa. Siitä olen tyytyväinen, että viestinnästä on alettu puhua merkittävänä toimena kaupungin imagon luomisessa. Vesa Käiväräisen eilinen kolumni herätti minussa useita kysymysmerkkejä, sillä en millään muotoa voi hyväksyä puhumisen kieltämistä. Asiaa on selvitettävä, vaikkakin on selvää, että viestinnän pitää tietyissä asioissa olla keskitettyä. Organisaatio ei voi toimia niin, että kaikki kilpaa viestivät samasta asiasta. On kuitenkin oltava lupa vastata, jos joku kysyy.

Minulla ei ole vielä tarkkaa aikataulua siitä, koska asia tulee kaupunginhallitukseen. Ei ainakaan vielä tulevalle viikolle. Tapaan tiistaina Hajalan kyläyhdistyksen puheenjohtajan asian tiimoilta. Vaikkakin somessa melko kärkässanainen, niin Sini Piintilä on ollut myös perustellinen asian taustalla. Uskon enemmän yhteistyöhön kuin saneluun. Vaikeatkin asiat hoituvat yleensä silloin helpommin. Tämä koskee niin yhteistyötä kuntalaisten kesken kuin yhteistyötä poliitikkojen kesken.