Saija Karnisto-Toivonen

Blogi

Hoivatyötä ja tietotekniikkaa

SDP:n eduskuntaryhmä vaatii vanhuspalvelulakiin sitovia henkilöstömitoituksia vanhusten ympärivuorokautiseen hoitoon. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson toi asian esille kuultuaan Suomen kierroksella eri tahojen mielipiteitä ja ajatuksia.

Suomessa on paljon hyviä hoivakoteja, joissa mitoitukset ovat kohdillaan, työ hyvin johdettua ja vanhuksilla hyvä olla. On myös paljon niitä ympärivuorokautisen hoivan laitoksia, joissa asiat eivät ole edes kohtalaisella tolalla.

Sitovat henkilöstömitoitukset ovat hyvä asia, sillä suosituksilla eivät asiat ole tähän päivään mennessä ratkenneet. Lain säätämisestä ei saa kuitenkaan tulla kunnille lisää kustannuksia, vaan valtion tulee ohjata kuntiin tarvittavat rahat mahdollisen hoitajavajeen paikkaamiseen. Kuntatalous elää valtavien haasteiden edessä ja kunta jos toinenkin laatii leikkauslistoja ja veroprosentin korotukselle on paineita.

On selvää, että sitovuus tuo lisää kustannuksia, koska asiat pitää hoitaa tuolloin kuntoon. Oma huoleni on, että tuota resurssia aletaan ottaa kotipalveluiden järjestämisestä, eikä sinne enää riitä tarpeeksi käsipareja. Me kaikki ymmärrämme, että käsiparien poistaminen sieltä on hölmöläisten hommaa ja näkyisi nopeasti laitoshoidon tarpeen kasvuna.

Kotipalvelun ongelma, ainakin meillä Salossa, on siinä, että hoitajien työpanoksesta yhä vähenevä osa käytetään itse hoitotyöhön ja suurempi siivu mm. raportointiin ja automatkoihin. Välimatkoille ei kunnassamme voi mitään muuta kuin järjestää alueet mahdollisimman tehokkaasti.

Olen monesti miettinyt, että onko tietotekniikka tehnyt meitä tässä asiassa yhtään autuaammaksi. Jos hoitaja viettää suuremman osan päivästään taistellessaan tietokoneen kanssa kuin vanhusten luona, niin eikö silloin jotain ole pielessä? Sama homma toistuu nykyään lääkärin luona. Lääkäri ei ehdi kunnolla kuunnella potilasta, kun keskittyy näpyttämään sujuvalla kaksisormijärjestelmällä tietokoneelle potilaan tietoja.

Onko käynyt niin, että tekniikan tuleminen myös osaltaan aiheuttaa jatkuvaa resurssipulaa hoivatyössä? Olisiko näppärämpää jos käytössä olisi edelleen vanha kunnon sanelunauhuri, jonka nauhoilta konekirjoituksen ammattilainen purkaisi tiedot?

Ongelma ei tietysti aina voi olla edes tietotekniikan käyttäjässä. Ovatko ohjelmistot liian monimutkaisia ollakseen tehokkaita? Pitäisikö lisätä koulutusta, jotta tietotekniikkaosaaminen kehittyisi riittävän sujuvaksi? Vaaditaanko yhä enemmän dokumentointia ja raportointia, jolloin unohdamme sen, mikä on kunkin perustehtävä?

Puhutaan sitten lasten, sairaiden tai vanhusten hoivasta niin yksi asia tulee ilmi joka puolella keskusteluissa – paperityön/tietokoneen vieressä vierähtää yhä useampi hetki työpäivästä.