Saija Karnisto-Toivonen

Blogi

Kävelykadun sietämätön vaikeus

Salossa käsitellään parhaillaan keskustan kehittämisohjelmaa. Sanalla sanoen se on minusta hieno. Hieno suunnitelma siitä, mihin Salon kaupungin keskusta voisi kehittyä seuraavien parinkymmenen vuoden aikana. Niin – parinkymmenen vuoden aikana. Suunnitelman aikajänne on vuoteen 2035, joten ihan huomenna ei keskustaa olla auki repimässä.

Kaupunginhallituksessa Kokoomus olisi halunnut poistaa kävelykatua koskevan linjauksen kokonaan ja piirtää Vilhonkadulle parkkiruutuja(niitä muuten on siinä jo). Ihan en vieläkään ymmärrä, miksi puolueella oli tässä vaiheessa niin kova tahto rajata se pois, vaikka lehdessäkin toki luki, että intressiryhmät painavat päälle.

Mielenkiintoisen keskustelusta jälleen tekee sen fiksoituminen parkkipaikkoihin. Kyllä, minä ymmärrän, että osa kulkee pakosta autolla keskustaan, kun julkinen liikenne ei palvele. Ja ei, minä en ymmärrä, että sen auton keula pitää käytännössä saada sisään kaupan ovesta. Tämä kommenttini koskee niitä tervejalkaisia aikuisia, joille se sata metriä on ylivoimainen asia. Parkkipaikat ovat Salossa paitsi maksuttomia, myös hyvin saatavilla.

En myöskään ymmärrä ajatusta siitä, että kävelykatu olisi asia, jota pitäisi kokeilla, tai jonka aika ratkaisee. Palveluita voidaan pilotoida, mutta katurakentamisella nimenomaan ohjataan väen käyttäytymistä. Kun Vilhonkatu Plazojen väliltä suljettiin, ei kukaan sitä enää sen koomin ole ajoradaksi vaatinut. Joskus asiat vaan pitää ensin tehdä, jotta niiden ympärille voi alkaa kehittyä toimintaa. Ei meidän tarvitse haaveilla Euroopan suurten kaupunkien väkimääristä, mutta on niitä katuja pienemmissäkin kaupungeissa.

Minusta Asemakadulta torille johtava kävelykatu olisi Salolle oikein mainio tapa keskustaa kehittää. Kun tähän yhdistetään kirjaston pihan avaaminen ja torin kehittäminen, niin alkaa näyttää ihan oikealta kaupungilta. Minun nähdäkseni Salon pitäisi ottaa ensimmäinen askel rohkeasti eteenpäin.