Saija Karnisto-Toivonen

Blogi

Keskustelukulttuuria kirkastamassa

Aika palata taas areenoille. Olen seurannut mielenkiinnolla keskusteluja Salon kuntalaisfoorumilla ja muualla somessa liittyen poliittisen päätöksentekoon, sen avoimuuteen, ryhmien väliseen yhteistyöhön(toimivuuteen ja toimittamuuteen) sekä yleisesti Salon poliittisen kulttuurin tilasta. Olen kärkäs kannanottaja esimerkiksi Twitterissä ja toivon, ettei siitä kukaan mieltään pahoita. Jos pahoittaa, niin ottaa sitten reilusti yhteyttä niinkuin minuun on otettukin, kiitos siitä.

Itse olen ollut Salon valtuustossa vuodesta 2009, kuntaliitoksen alusta. Ensimmäisen kauden ensimmäiset vuodet menivät rivivaltuutettuna. SDP:n ryhmää johti tuolloin Antero Leppänen. Hän oli hyvä puheenjohtaja: toi tietoa, hoiti neuvottelut ja piti kiinni ryhmän omista kannoista. Hyvä ryhmäpuheenjohtaja toimii juuri näin. Kun itse olin ryhmäpuheenjohtajana, tärkeimmät linkkini omassa puolueessa olivat eri lautakuntaryhmien veturit, jotka ovat kunkin substanssin sisällä. Lisäksi muiden ryhmien puheenjohtajiin pidettiin säännöllisesti yhteyttä.

Ongelmia alkaa syntyä silloin, kun poliittiset puolueet lakkaavat keskustelemasta keskenään. Asemasota ei ole kuntapolitiikassa kenenkään etu. Keskustelu tyrehtyi tällä valtuustokaudella valitettavan varhain. Osansa on siinä, että ryhmäpuheenjohtajien kokoontumisia ei enää säännöllisesti ollut. Viimeisten kuukausien aikana on taas palattu yhteiseen pöytään ja tilanne on hieman helpottanut. Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että poliittiset puolueet kiinnittävät tähän huomiota, kun seuraava kausikin alkaa. Tämän hetken syytösten ja salaliittojen ilmapiiriin ovat kyllästyneitä varmasti ihan kaikki. Keskusteluiden käymisen pitää kuitenkin lähteä luottamuksellisesta ilmapiiristä, jossa kukin voi sanoa mielipiteensä.

Lisäksi kaupunginvaltuuston kokonaisuutena pitäisi ryhmäytyä paremmin ja porukan tutustua toisiinsa. On vaikea muodostaa mielipidettä ihmisestä, jos hänen kanssaan istuu samassa kaupunginvaltuuston kokouksessa kymmenen kertaa vuodessa, eikä tutustuminen etene tervehdystä pidemmälle. Lisäksi valtuuston yhteiset iltakoulut ja seminaarit ovat oivallinen tilaisuus saada myös asioita maaliin keskustelun kautta. Kun ei ikinä istuta yhdessä keskustelemassa, syntyy helposti tilanne, jossa joku kokee olevansa ulkopuolella koko päätöksentekoprosessista.

Toisaalta rakentavaa yhteistyötä ei synny myöskään siitä, että jatkuvalla syötöllä etsitään pelkkiä virheitä toisten tekemisistä niin kuin nyt osin tapahtuu. Tähän syyllistytään varmasti ihan jokainen, mutta eikö olisikin kivaa, jos joskus oikeasti elettäisiin oman tekemisen kautta, eikä muiden virheiden. Ja sitten se loukkaantuminen… Jos on lähtenyt mukaan politiikkaan, pitää kestää arvostelua ihan eri tavalla kuin niiden, jotka sivusta seuraavat. Ei parane loukkaantua siitä, että omaa mielipidettä arvostellaan ja sitä kritisoidaan. Asiat ne ovat, jotka riitelevät, eivät ihmiset.

Uudessa kuntalaissa korostetaan myös kuntalaisten vaikuttamista ja kuulemista. Tämä on asia, johon meidän on Salossa löydettävä keinot ja hyvät tavat. Aito kuuleminen ei ole sitä, että valmista asiaa esitellään kuntalaisille. Aito kuuleminen lähtee myös ajatusten vastaanottamisesta. Tässä on hyödynnettävä mm. sosiaalista mediaa. Kaikkiaan sekä johtavien virkamiesten että poliitikkojen olisi hyvä olla mukana keskustelussa aktiivisesti. Tässä ainakin itse tunnustan minulla olevan parantamisen varaa. Yritän skarpata.

Palaan tämän blogin aiheeseen toisen tekstin muodossa pohtien, miten asioita voitaisiin edistää.

ps. Meillä on valtuustossa 51 hyvin erilaista poliitikkoa. Meissä kaikissa on varmaan paljon huonoa, mutta myös hyvin paljon hyvää. Parhaiten tämä resurssi olisi käytössä rakentavassa yhteistyössä. Mielipiteiden polarisoituminen on vaarana silloin, kun keskusteluja käydään vain samanmielisten kanssa.

pps. Suivaannun suunnattomasti erilaisista salaliittoteorioista, joita ei ole olemassa. Kerran päädyin laittamaan erään huoltoaseman boikottiin julkisesti. Tämän johdosta istuin pari tuntia silloisen omistajan kyydissä kuulemassa siitä, mikä oli oikeasti hampaankolossa. Vaikka emme ehkä edelleenkään ole samalla kartalla mielipiteinemme ymmärrämme ehkä toisiamme vähän paremmin. Opettavaista.