Saija Karnisto-Toivonen

Blogi

Politikointia paketista

Salon kaupunginvaltuusto kokoontuu 1.6 päättämään sopeutusohjelman lopullisesta kohtalosta. Olen saanut jonkin verran kuraa niskaani äänestettyäni viime maanantain kaupunginhallituksessa Pajulan lakkauttamista vastaan. Ilmeisesti meidän eturivin päättäjien pitäisi seistä samassa rivissä, vaikka edustamme kukin omaa puoluettamme. Näin ollen yleensä myös edustamme erilaista ideologiaa. Onneksi muutama kiitoskin mahtuu mukaan.

Palveluverkkoon tehtävät leikkaukset ovat aina vaikeita ja kipeitä. Niiden kohdalla sanotaan aina, että laskelmat eivät olet totta, perustelut sakkaavat tai vaikutuksia ei ole kunnolla arvioitu. Punaisena lankana on se, ettei virkamiehistö osaisi laskea säästöä, joita syntyy, kun toimipiste lakkaa. Minä taas uskon siihen, että eurot saadaan hyvinkin kohdilleen, kun ei enää tarvitse siivota, lämmittää kuin peruslämmöllä ja henkilöstöäkin saatetaan tarvita uudessa ratkaisussa vähemmän. Ongelma onkin sitten vaikutusten arviointi, joka tämän kertaisessa paketissa nousee minulle suurimmasi perusteluksi Pajulan koulun säilyttämisen puolesta.

Sinällään kolmen kilometrin koulumatka ei vielä ole ylivoimainen kenellekään, mutta päätökseen liittyy todella paljon kysymyksiä, jotka koskevat lasten oppimisympäristöä luokkakokojen kasvaessa. Päätös ei liity ainoastaan Pajulan oppilaisiin, vaan olennaisesti myös Ollikkalan yli kahteensataan koululaiseen. Olen aidosti huolissani siitä, että oppilaille pystytään tarjoamaan tarvittava tuki oppimiseen, kun maan hallituskin on leikkaamassa pois sekä luokkakokojen pienentämiseen että tasa-arvotyöhön suunnatut valtionavut. Olen esittänyt useammassa yhteydessä kysymyksen, onko tarkoitus lisätä kasvavissa luokissa esim. avustajaresurssia, jotta kaikki koululaiset saadaan varmasti pysymään mukana opetuksessa. Ei kuulemma ole. Tällä mennään, mitä nykyisinkin.

Palveluverkkokeskustelussa ominaista on myös se, että tietyille tahoille päättäminen on yksinkertaista ja helppoa silloin kun kyse on keskustaajaman palveluista. Huomautan, että täältä on lakkautettu jo yksi pieni alakoulu sekä iso yläkoulu. Meillä on tällä hetkellä olemassa kyläkouluja, joiden kokonaisoppilasmäärä lähentelee keskustan koulujen suurimpia ryhmäkokoja. Miksi toisalla on mahdollisuus sekä pieneen kouluun että pieniin ryhmiin, kun toisalla opiskellaan jättiryhmissä, eikä voida edes unelmoida edes jakotunneista? Tuskin sekään ihan tasa-arvoa on. Vai onko päätöksenteko isomman yksikön lakkauttamisesta helpompaa, kun se on myös kasvottomampaa? 200 tai 300 oppilasta koskeva päätös on helpompi toteuttaa, koska kaikkia ei voi mitenkään tuntea?

Mitä sitten tulee maanantain kokoukseen ja ohjelman hyväksymiseen, olen valmis hyväksymään paketin kaikki muut osat paitsi Pajulan koulun lakkauttamisen. Näin on myös suurin osa SDP:n valtuustoryhmästä. Kaikki tähän mennessä hyväksytyt tasapainotusohjelmat ovat olleet paketteja, joita sitten on lähdetty äänestämään. Sinällään tämä kerta ei poikkea muista. Tuoreessa muistissani on vielä 2012 ohjelman käsittely, jossa matto vedettiin osin niin härskisti jalkojeni alta, että minä pidän itselläni oikeuden olla eri mieltä sellaisista asioista, joita en voi suoraselkäisesti puolustaa. Jos sitä tahdotaan kutsua politikoinniksi, niin siitä vaan. Kuntapoliitikkohan minä olen.