Saija Karnisto-Toivonen

Blogi

Selkänahasta, palveluista ja vähän vielä selkänahasta

Salossa Perussuomalaiset ja Keskusta ajoivat pari vuotta sitten palkkaleikkauksia kaupungin työntekijöille. Mahdetaan nyt siellä leireissä hymistellä, kun maan hallitus on aidosti leikkaamassa työntekijöiden palkkoja. Vaikka mustaa yrittäisi kääntää miten valkoiseksi, niin palkkaleikkauksia hallituksen esitykset todella ovat. Mahtaa entisenä työläisen puolustajana olla kiva puolustaa nyt palkkaleikkauksia. Eilisessä Salon Seudun Sanomissa todettiin myös, että lomien lyhentäminen vähentäisi olennaisesti sijaisten määriä.

Oma logiikkani sanoo, että työntekijöiden määrän väheneminen ei lisää työllisyyttä vaan päinvastoin. Toistaiseksi kukaan ei ole minulle onnistunut selittämään, miten julkisen sektorin ja erityisesti sen naisten kurmuuttaminen lisää työllisyyttä ja kasvattaa vientiteollisuuden kilpailukykyä. Jos emme ole tekemässä sairaanhoitajista ja lastentarhanopettajista uutta vientiteollisuutemme kärkituotetta, niin tämä yhtälö ei vaan avaudu minulle.

Koko paketti tuntuu nyt keskittyvän pelkkään työaikaan. Jos aidosti halutaan uudistaa työelämää, niin olisi myös pohdittava sitä, onko merkityksellisempää työpaikalla vietetty aika vai siellä tehty tulos. Laadullinen keskustelu hukkuu tämän kaiken määrällisen keskustelun jalkoihin.

Sitten se palkkamaltti. Miten yksikään hallitus voi kuvitella seuraavan palkkakierroksen olevan kovinkaan maltillinen, mikäli pöytään on lyöty niin raju sopimusvapautta rajoittava paketti? Paketti, jossa pienituloiset naiset maksavat kalleimman hinnan. Mikäli hallitus näin kuvittelee, kertoo se täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Suomalainen yhteiskuntarauha on viime vuosikymmenet taattu nimenomaan sopimisen kulttuurilla. Mikäli tämä nyt romutetaan, niin edessä on kivinen tie. Palkkamalttia on Suomessa noudatettu viime vuodet esimerkillisesti ja tämä olisi varmasti ilman moisia uhkailulistoja jatkunut.

Hallitus on jo näiden palkkaleikkausten lisäksi esittänyt mm. varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen suurentamista. Salossa alustavat arviot tästä liikkuvat joissakin sadoissa tuhansissa euroissa. Asia tarkentuu varmaan syksyn aikana. Kuntamarkkinoiden puoluejohdon paneelissa perussuomalaisten puoluesihteeri kertoi, että säästyvällä rahalla voi sitten palkata vähemmän koulutettuja apukäsiä päiväkotiryhmissä auttelemaan. Henkilökohtaisesti arvostan koulutettua henkilökuntaa kyllä niin paljon, etten ihan heti lähtisi korvaamaan heitä. Ja edelleen, jos koko uudistuksen tarkoituksena on säästää rahaa, niin miten validia on heti palkata lisähenkilöstöä. Minä säilyttäisin ennemmin ryhmäkoot nykyisellään, joka sekin on paikoin liian suuri.

Kyllä minulta jo eilen onnistuttiin kysymään, eikö salolaisena kuntapäättäjänä nyt pitäisi olla tyytyväinen tästä tarjotusta kustannusten laskusta. En ole, koska raha kaivetaan nyt aivan vääristä paikoista. Hallitus lupasi normipurkua ja sen sijaan alentaa palkkoja. Eikö niitä normeja löytynytkään purettavaksi? Usein mekanismi toimii myös niin, että suoraan kuntatalouteen päätökset eivät kuitenkaan vaikuta. Kun kerran tehtiin päätös, että kunnat säästävät rahaa, niin voidaankin vähentää valtionosuuksia. Uskon siis niin, että salolaiset työntekijät maksavat ensin palkkapussistaan ja sen jälkeen asukkaat vielä palveluistaan, sillä kymmenen miljoonan sopeutus meillä tulee olemaan edessä joka tapauksessa.