Saija Karnisto-Toivonen

Blogi

Suomessa on edelleen eriarvoisuutta

Tapani Linnamaa kirjoittaa (SSS 6.3.2018) vastineessaan Simo Vesalle, että hän ei ole varusmiesten keskuudessa koskaan törmännyt eriarvoisuuteen, jota Vesa kirjoituksessaan viljeli. Simo Vesan retoriikka oli kovaa, mutta totta on myös se, että eriarvoisuutta ja sen kokemuksia tähän maailmaan edelleen mahtuu.

Sosialidemokraattinen puolue on tulevaisuusliike, joka haluaa, että me kaikki pysymme mukana tämän yhteiskunnan rattaissa. Tämä tarkoittaa työtä, josta saatavalla palkalla voi rakentaa itsellensä elämän. Se tarkoittaa yhteiskunnan turvaverkkoja, jotka nappaavat kiinni hädän hetkellä. Se tarkoittaa myös kannustamista yrittämiseen ja menestymiseen.

On selvä, että yhteiskunta ei pyöri ilman yritysten luomia työpaikkoja ja niitä töitä tekeviä työläisiä. Suurin eriarvoisuutta aiheuttava tekijä yhteiskunnassamme onkin vailla työtä olevien tilanne. Suurin osa köyhyysrajan alapuolella elävistä on niitä, joilla ei työtä ole. Suomi kaipaa kipeästi kasvua ja uusia työpaikkoja.

Perheen vanhempien sosioekonominen asia vaikuttaa suoraan myös lasten arkeen. Kun koulussa toisella on älypuhelimet, gore-texit ja uutuuttaan hohtava pyörä, saattaa toinen vain haaveilla uudesta kulkupelistä. On meidän päättäjien tehtävä huolehtia myös siitä, ettei kukaan putoa liiallisten oppimateriaali- ja välinevaatimusten vuoksi kelkasta.

Köyhyydessä elävälle ei ole selvää, että jääkaapissa on ruokaa tai lääkekaapeissa lääkkeitä. Liian usein kuulee, miten on valittava näistä tärkeistä toinen. En tiedä, millaisessa maailmassa Linnamaa elää, jos tietoisuus Suomen köyhistä ei ole saavuttanut. Leipäjonot ovat pitkiä ja niissä joutuvat nykyään käymään myös ne, joilla vielä työtä on.

Työikäisten ja lapsiperheiden köyhyyden lisäksi huolta herättää myös eläkeläisköyhyys, josta kärsivät tutkimusten mukaan erityisesti naiset. On selvää, että meidän tulee kantaa huolta heidän pärjäämisestään ja toimeentulostaan.

Vaikka Suomi on rakennettu yhdeksi maailman parhaista valtioista, valmis ei sekään vielä ole. Eriarvoisuutta on edelleen, vaikkei se sadan vuoden takaisten tapahtumien valossa ehkä siltä näytä. Yhteiskunnassa on aina vahvemman yksiselitteinen tehtävä huolehtia myös heikommistaan.

Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 7.3.2018