Saija Karnisto-Toivonen

Blogi

Suuressa salissa

Puoluekokoukseen on aikaa reilu kuukausi. Joka päivä ilmestyy uusia nimiä ehdolle joko puoluesihteeriksi tai varapuheenjohtajistoon. Ainakin toistaiseksi keskustelu puoluekokouksen asiakysymysten osalta on jäänyt hieman vaisuksi.

Puoluekokouksella on henkilövalintojen lisäksi käsiteltävänään 219 aloitetta sekä Eu- ja demokratiaohjelmat.Kun puoluekokouksessa tehdään merkittäviä henkilövalintoja, on olemassa pelko, että huomio kiinnittyy näihin, eikä niinkään tärkeään poliittisen linjan kirkastamiseen.

Meille on tämän lisäksi informoitu siitä, ettei puoluekokouksen aloitteita käsitellä enää valiokunnissa, vaan esitykset tulevat suoraan suureen saliin. Tämä tapa on uusi, enkä kritisoi sitä ennakkoon. On hyvä kokeilla uutta. Jos uusi ei toimi, voidaan palata vanhaan tai miettiä uuden kehittämistä edelleen.

Tämä käsittelytapa tuo enemmän painoarvoa delegaatioiden ennakkovalmistelulle ja edustajien valmistautumiselle. Omaa asiaa on pakko lobata jo etukäteen, jos meinaa sille salissa hakea hyväksynnän. Oman delegaation sisällä on hyvä aloittaa. 500 kokousedustajaa on paljon ja äänestysten lopputuloksia vaikea ennakkoon arvioida.

Muutoksia päätösesityksiin haluavilta tilanne vaatii rohkeuden kavuta tuon satapäisen yleisön eteen tekemään esityksensä, kun ennen oman esityksensä on saanut tehtyä ensin pienemmässä porukassa. Jos siellä ei ole tullut tukea ja ymmärrystä on pitänyt kavuta vielä isolle stagelle. Toivottavasti kaikki itsestään tuon rohkeuden löytävät, ettei yksikään ajatus jää ramppikuumeen vuoksi kuulematta.

Joku kyynikko totesi, että muutoksella on tarkoitus lisätä puoluehallituksen valtaa. Itse yritän nähdä muutoksessa uhkan sijaan aina mahdollisuuden.