Saija Karnisto-Toivonen

Blogi

Tavoitteet vs. keinot ja resurssit

Kirjoitimme viime viikolla Koskisen Eevan ja Ruokosen Marjan kanssa työhyvinvointiin liittyvän mielipidekirjoituksen. Tänään keskustalainen varavaltuutettu, kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Ismo Saari kirjoittaa vastineessaan meidän tehneen väärän johtopäätöksen työhyvinvointikoordinaattoreiden tarpeellisuudesta työhyvinvoinnin lisäämisessä ja sairauspoissaolojen vähentämisessä.

En usko, että yksikään päättäjä voi kirkkain silmin tehdä päätöstä sairauslomien vähentämistavoitteista, leikata sen jälkeen työhön tarkoitetut resurssit ja vielä uskoa asetetun tavoitteen toteutuvan. Saaren kirjoituksessa puhutaan pelkästää johtamisen ja mielekkään työn merkityksestä työhyvinvointiin. On totta, että johtamisongelmat pitää ratkoa yksiköissä ja työntekijöillä olla mielekästä työtä. Tuskin kukaan haluaa hukata työaikaansa turhaan raportointiin, eikä työhyvinvointikoordinaattoreilla nyt ainakaan lisäraportteja haeta.

Ismo Saari unohtaa kirjoituksessaan kokonaan sen, että suuri osa sairauspoissaoloista johtuu tuki- ja liikuntaelin sairauksista. Paraskaan johtaja ei pysty ilmapiirillä poistamaan työn fyysistä kuormittavuutta, vaan siihen tarvitaan erilaisia toimenpiteitä

Koordinaattoreita tarvitaan nimensä mukaisesti vastaamaan työhyvinvointiin liittyvästä kokonaisuudesta kaupungissa. Henkilöstöhallinnon pienet resurssit eivät tähän työhön muutoin riitä. Ensi vuonna ollaan myös ottamassa käyttöön uutta tietojärjestelmää, joka tulee vaatimaan henkilöstöhallinnon panosta siten, että työhyvinvointityöhön panostaminen tulee jäämään liian ohueksi ilman lisäpanostuksia. Työhyvinvointikoordinaattoreita on Salossa ollut jo muutaman vuoden. Mikään uusi asia tämä ei ole. Nyt heidän vakanssinsa olisi vakinaistettu ja annettu näin pitkäjänteiselle kehittämiselle mahdollisuus.

Viimeiset hallituksen kokoukset ovat osoittaneet, että henkilöstön pitäminen voimavarana on joillekin vaan pelkkään kaunista puhetta. Tämä on osoitettu pataseiskan äänin 7-6.