Saija Karnisto-Toivonen

Blogi

Vailla perusteluja

Salon kaupunginvaltuusto kokoontui eilen. Kokouksessa päätettiin mm. kaupungintalon sisäilmaongelmista johtuvien korjaustoimenpiteiden lisämäärärahasta sekä kuntapaikan tarjoamisesta turvapaikansaaneille. Kokous oli kaikkiaan vikkelä ja asiat selkeitä, mutta eihän sitä nyt ilman yhtään hämmästelyä läpi saatu vietyä.

Näytelmän osa yksi oli, kun Marjatta Halkilahti esitti sisäilmakorjausten pykälää uudelleen valmisteluun. Hän ei saanut perustella asiaansa. Jos asia olisi lähtenyt bumerangina takaisin koneistoon, ei kukaan tietäisi, miksi näin oli käynyt. Toinen osa koettiin heti jatkamisesta päättämisen jälkeen, kun Pertti Vallittu esitti, ettei määrärahaa tule myöntää. Taaskaan puheenjohtaja ei antanut perustella esitystä mitenkään. Taas kuului käsky pysyä asiassa. Itse kävin pöntössä asiaa kummastelemassa, samoin Lindholmin Harri. Omaan pyyntööni erillisen tilaisuuden järjestämisestä suostuttiin, vaikka puheenjohtaja aluksi yrittikin asiaa kääntää aivan toiseen suuntaan. Hulluus on, että seuraavassa asiakohdassa perusteluita taas sai esittää.

Itse näen, että valtuutetun oikeus perustella esitystään on olemassa. Tämä siitä huolimatta, että puheenjohtaja(tai joku muu taho) pelkää keskustelun riistäytyvän käsistä. Epäolennaiseen pitää puuttuua, mutta perusteiden esittäminen ei ole sitä. Se on olennaista varsinkin tilanteessa, jossa esitys poikkeaa täysin kaupunginhallituksen pohjaesityksestä. Miksi perusteluja ei saanut esittää? Mitä ihmettä valtuuston puheenjohtaja(tai joku muu taho) asiassa pelkäsi? Tämän asian kieltäminen johti minut pohtimaan, onko jotain salattavaa? Vai eikö vaikeista asioista vain haluta puhua yhtään mitään? Toivotaan, että ne katoavat vaikenemalla?

Demokratian ydin on avoimessa keskustelussa. Viimeinen valtuuston kokous ei anna tästä kovin hyvää kuvaa. Keskustella pitää asiasta, ei vierestä, mutta perustelujen esittämisen pitäisi olla itsestään selvää. Valtuuston puheenjohtallekin.