Saija Karnisto-Toivonen

Blogi

Vielä kerran varhaiskasvatuksesta

Salon kaupunginhallitus päätti eilen äänin 7-6 esittää valtuustolle sekä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista että ryhmäkokojen kasvattamista. Voittajapuolella oli totutusti pataseiska(kok, kesk ja Äyräväinen, ps). Asiasta äänestettiin kahdesti, koska punavihreän vasemmistorintaman esitys oli kaksiosainen. Tämä siksi, että myös valtuustossa voisimme käsitellä erillisissä äänestyksissä ryhmäkokojen raajaamisen ja oikeuden rajoittamisen.

Eilisen päätöksen jälkeen somekeskustelussa on tullut kyllä mielenkiintoisia ulostuloja. Toisten suuhun laitetaan sanoja, joita sieltä ei varmana ole ulos tullut. Valtaosa kotona olevista vanhemmista on aivan varmasti täysin kyvykkäitä kasvattamaan omat lapsensa. Välillä voi kuitenkin tulla tilanteita, joissa omat voimat loppuvat esimerkiksi taloudellisen tilanteen romahtaessa niskaan tai koliikkivauvan valvottaessa toista kuukautta. On tilanteita, joissa lapsen kannalta on parempi päästä päivähoitoon. En usko, että kukaan vanhempi tekee tätä päätöstä kevein perustein. Jos tekee, vanhemmuudessa on varmaan muitakin haasteita.

On myös varsin kummallisia uskomuksia siitä, miten esimerkiksi tehostetun tai erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia jatkossa täyden päivähoidon piiriin tulee. Osa päättäjistäkin on siinä luulossa, että nämä tukea tarvitsevat lapset ovat kaikki sosiaalitoimen asiakkaita. Ei se nyt herraisä niin ole! Eivät kaikki tukea tarvitsevat lapset tule perheistä, jotka tarvitsevat sosiaalitoimen tukea. Aivan ensin näiden tätä väitettä viljelevien kannattaa selvittää, mitä termien takana on. Sen jälkeen voitte pohtia, voisiko näitä lapsia olla muuallakin kuin sosiaalitoimen asiakkaiden joukossa.

Keskustelussa ollaan myös kovasti huolissaan lapsen oikeudesta vanhempiinsa. Totta hyvässä lapsella on oikeus vanhempiinsa, mutta vainko näillä kotona olevien vanhempien lapsilla? Kovasti tulee mieleen, että meidän työtä tekevien vanhempienkin pitäisi lyhentää työviikko alle 20 tunnin, jotta tämä oikeus lapsella olisi. Naiset kotiin ja sillähän Suomi nousee? Keskustelu on saanut kummallisen, hyvin syyllistävän sävyn niitä vanhempia kohtaan, jotka käyvät töissä tai ovat kotona ja vievät lapsensa päivähoitoon.

Kaikki tilanteet perheissä eivät näy ulospäin. Kukaan ei voi oikeasti tietää, mitä naapurissa tapahtuu. Salo on kuitenkin sen verran pikkuinen kylä, että aina joku tietää asiasi paremmin kuin sinä itse. Käsi sydämelle, joka uskoo, ettei tämä varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen tulisi aiheuttamaan mitään leimaamista. Minä en usko siihen. Kyllä sitä jatkossa ihmetellään, miksi naapurin Muumi käy päiväkodissa joka päivä pidempään kuin meidän Nipsu.

Sitten tämä ryhmäkokoasia. En tiedä, moniko päättäjistä on siinä luulossa, että ryhmäkoko on nousemassa yhdellä. Todellisuudessa se nousee kolmella, kun jokaisen hoitajan vastuulle lisätään yksi lapsi. Ryhmässä voi siis jatkossa olla 24 yli kolmevuotiasta lasta. Lisäksi en tiedä, moniko päättäjistä ei ymmärrä sitä tosiasiaa, etteivät nämä kolme aikuista ole ryhmässä kaikki saman aikaisesti kuin muutaman tunnin päivässä. Jos ensimmäinen tulee työhön 6.30 ja viimeinen lähtee 17.15, niin kukin voi ihan omalla matematiikallaan laskea, pystyykö tuohon aikajanaan sovittamaan kolme hoitajaa koko päiväksi. Kyllä iltapäivän viimeisen hoitajan kontolle voi helpolla jäädä toistakymmentä lasta ihan yksinään, pahimmassa tapauksessa koko ryhmä. Tämä tilanne ei ole mitenkään toivottava, vaan mahdollinen. Mielestäni tätä mitoitusta olisi voinut tarkistaa vaikka toiseen suuntaan. Nyt on vain toivottava, ettei mitään satu. Kenen on silloin vastuu? SSS-hallituksen vai salolaisen päätöksenteon enemmistön?